Vastasin vastikään toimittajalle, miksi kotitaloudet teettävät pimeää työtä (juttu). Tämä sai minut
ajattelemaan veronkiertoa Suomessa vs kokemuksistani Kaliforniassa, ja miten se liittyy asenteisiin
valtiota kohtaan.
Suomessakin toki veroja kierretään – joskin se on melko pientä kansainvälisessä vertailussa.
Esimerkiksi Suomen alv:n verovajeeksi arvioidaan noin 3 % ja Yhdysvaltojen IRS arvioi koko
verovajeeksi noin 13 %. Vaikka luvut eivät suoraan ole vertailtavissa, suunta on selvä.
Lähtökohtaisesti Suomessa veroihin suhtaudutaankin velvollisuudentuntoisesti, tai pakollisena
pahana. Veronkiertoa yleensä paheksutaan, joskin moni on valmis siihen osallistumaan, jos silloin
pääsee halvemmalla.
Kaliforniassa taas kuulin jatkuvasti paikallisilta suurempaa vastenmielisyyttä veroja kohtaan, ja
veronkiertoa ei niin karsasteta. Esimerkiksi paikallisen kuntosalini seinällä oli lippu ”Hit maxes, evade
taxes”, joka viikosta toiseen hymyilytti pohjoismaista veronkierron tutkijaa. Toisena esimerkkinä olin
myymässä autoani, ja jo sovittu kauppa meni ohi, kun ostaja olisi halunnut ilmoittaa matalamman
myyntisumman DMV:lle välttääkseen rekisteröinnin yhteydessä maksettavaa myyntiveroa. Hänen
mukaansa yksi yksityisen autokauppojen etu on ”yrittää säästää naurettavissa veroissa”.
Oli myös hauskaa kuulla vastaus ”I hate taxes!” joskus paikallisten kanssa keskustellessa, kun kerroin
tutkivani verotusta. Huomasin keskustelevani usein verotuksen oikeutuksesta, ja miten Suomessa
julkiseen valtaan suhtaudutaan hyvin eri tavalla.
Uskon, että hyväksyntä veronmaksua kohtaan kumpuaa osittain luottamuksesta valtiota ja byrokratiaa
kohtaan, sekä ajatuksesta siitä, tekeekö valtio hyväksesi jotain. Usein kuuli, että ihmiset eivät juuri koe
saavansa vastinetta veronmaksulle: tiet ovat huonossa kunnossa, julkinen liikenne surkeaa,
sosiaalivakuutukset huonoja, ja yleisesti byrokratia ei ole palvelulähtöistä vaan sen kanssa saa
taistella.
Kun tuntuu, että veronmaksu ei hyödytä itseä ja valtio ei toimi hyväksesi, tekee hieman enemmän mieli
pyrkiä välttelemään veronmaksua, oli se sitten laillisesti tai veroja kiertämällä. Tästä on myös
evidenssiä kollegani Matias Giaccobasson (et al.) erittäin hyvässä tutkimuksessa.
Toistaiseksi Suomessa edelleen verojen maksuun suhtaudutaan kansalaisvelvollisuutena. Suuret
leikkaukset hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin sekä tiedossa oleva suuri valtion budjetin
sopeutuspaine saavat minut miettimään, kuinkahan kauan tuo kestää.
Leikkaukset palveluihin rapauttavat uskoa siihen, että valtio pitää huolta meistä ja tärkeistä
palveluista. Se on omiaan vähentämään veronmaksuintoa, ja saattaa lisätä veronkiertoa tai tukea
verokriittiselle politiikalle – mikä puolestaan vähentää valtion kykyä ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Menoleikkaukset voivat tätä kautta olla itseään ruokkiva kehä ja uhka sanattomalle hiljaa hyväksytylle
yhteiskuntasopimukselle: maksetaan veroja ja saadaan vastineeksi hyvää hallintoa ja suojaa elämän
vaikeuksissa.