Suutuin, koska en saanut ostettua viiniä suomalaisella ajokortillani Trader Joe’s:ssa. Että minä, 35 vuoden kypsässä iässä joutuisin kantamaan passia saadakseni perjantai-iltana ostettua pullon viiniä juhliin. Tähän mennessä noin puolen vuoden ajan suomalainen ajokorttini on toiminut iän ja henkilöllisyyden todistamiseen kaikkialla muualla, myös muissa paikallisissa ruokakaupoissa.
Tämä on ärsyttävää – elää pienessä epävarmuudessa kelpaako suomalainen ajokortti, vaiko pitäisikö olla passi. Jos sääntö olisi selvä, olisi ärsytys pienempää. Mutta eri paikat kohtelevat sääntöjä eri tavalla, joten aina on pieni epävarmuus.
Päätin siis hankkia Kalifornian ajokortin. En välttämättä tarvitse sitä, mutta eipähän tarvitse enää joutua mielivaltaisesti jättämään viiniä kauppaan tai kantaa passia missään.
Tein DMV:lle (Department of Motor Vehicles) hakemuksen netissä, se oli suhteellisen helppoa. Latasin tarvittavat dokumentit järjestelmään, ja sain jopa kuittauksen, että ne on alustavasti hyväksytty.
Seuraavat askeleet: varaa aika ja käy todistamassa henkilöllisyys DMV:llä ja läpäisemässä teoriakoe.
Onnistuin sattumalta saamaan ajan parin päivän päähän hieman kauempana olevaan toimistoon, mutta olkoon pidemmän ajomatkan arvoista, jotta saa nopeasti asian hoidettua.
Saavuin ajoissa, mukanani kasa dokumentteja, jotka hakemukseen pyydettiin ottamaan. Ovella virkailija käännytti minut takaisin, koska minulla ei ollut mukana dokumenttia, joka tarvitaan, mutta jota ei ollut mainittu listassa. Yritän sanoa, että sitä ei listattu missään. ”Yeah we need the whole visa stack, including [dokumentti, jota ei listattu], I’m sorry about that. Try again later”, sanoi virkailija ilman pienintäkään pahoittelua äänensävyssä.
Turha käynti, koska en tajunnut ottaa mukaan dokumenttia, jota ei pyydetty.
Alan ymmärtää, miksi ihmiset vihaavat byrokratiaa, tai DMV:tä täällä, ja miksi luottamus yhteiskuntaan ei ole niin korkealla. Seuraa ohjeita, ja tule silti käännytetyksi takaisin, kun kaikkia sääntöjä ei kerrottu etukäteen.
Kerroin tapauksesta eräälle uudelle ystävälle, joka sanoi ”yeah, why are they always like that.” Hän sanoi itse ottavansa aina varmuuden vuoksi mukaan pari ylimääräistä dokumenttia, jos pyydetyt eivät riitäkään.
Hän oli itse muuttanut Kaliforniaan noin vuosi sitten, eikä ollut vielä uusinut toisen osavaltion jo vanhentunutta ajokorttia. Sääntöjen mukaan toisesta osavaltiosta Kaliforniaan muuttavan pitäisi hankkia paikallinen ajokortti käsittääkseni kuukauden sisällä muuttamisesta. Käytännössä tämä ei usein taida olla edes mahdollista jonojen ja odotusaikojen takia – yleensä aikoja saa varattua ehkä kuukauden päähän.
En ihmettele, että ei tee mieli toimia täysin sääntöjen mukaan, jos niiden soveltaminen tuntuu lievästi mielivaltaiselta.
Opiskellessa paikallista tielainsäädäntöä opin jotain uutta ja järkyttävää. Täällä on laitonta olla avattu alkoholipakkaus liikkuvassa autossa, ja alkoholin nauttiminen jopa matkustajille on laitonta. Ilmeisesti siitä voi saada tuntuvat sakot.
Purkauduin tästä järkytyksestä uudelle ystävälleni, ”Mitä, enkö saa juoda olutta matkustajan paikalla autossa, sehän olisi täydellistä Highway 1 rantatiellä!” Hän sanoi pitävänsä siitä, miten Suomen lainsäädäntö kuulosta luottavaisemmalta ihmisiin. Että voi olla alkoholia autossa, kunhan kuski ei juo enempää kuin promilleraja on. Ei ole tarvetta mikromanageroida autossa muuten tapahtuvaa toimintaa.
Seuraavana päivänä palasin DMV:hen – nyt varustautuneella kaikilla dokumenteilla. Kaikki sujuikin nopeasti ja hyvin, ja läpäisin teoriakokeen.
Matkalla takaisin kotiin pysähdyin kahvilaan. Kävellessäni ovelle vastaan tuli nainen kaksi kahvia kädessä, ja kysyi haluaisinko minä toisen. Kertoi tilanneensa vahingossa vääränlaisen ja hänellä oli sitten yksi ylimääräinen kahvi, jonka otin kiitollisena vastaan. Tuntui, että karma palkitsi minut ilmaisella kanelisiirappilatella edellisen päivän koettelemuksista.
Sittemmin läpäisin ajokokeen, ja sain leppoiselta testaajalta ylävitosen. Pari viikkoa myöhemmin ajokortti saapui postissa.
Amerikkalaista elämää – tarkempia sääntöjä, epäselvää soveltamista ja vähemmän luottamusta virkakoneistoon. Mutta vastapainona mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa.