Kaunis ja viisas
Niin ne minusta sanoo – lähinnä äiti, joskus joku muukin. Ja jos äiti sanoo, sen on pakko olla totta.
Tähän blogiin kirjoitan vähän pidemmälle hiottuja pohdintoja yhteiskunnallisista aiheista. Toiveeni on tuoda oma osani keskusteluun, joka on totuudenmukaista ja älyllisesti rehellistä – inhimillisyyttä unohtamatta.
Olen taloustieteen tohtori ja tutkija, eli minut voi kai laskea talousviisaiden joukkoon. Tässä blogissa en kuitenkaan kirjoita pelkästään tutkijana. En tukeudu pelkkiin kirjallisuusviitteisiin tai tieteelliseen näyttöön, vaan haluan tuoda esiin laajempaa ymmärrystäni – ja jopa mielipiteitä. Annan itselleni luvan olla vähemmän neutraali ja enemmän ihminen, ja kirjoittaa vapaammin ilman akateemisen tyylin tomuisia kahleita.
Törmään usein siihen, että taloustieteellinen ajattelu näyttäytyy julkisessa keskustelussa etäiseltä ja vaikeaselkoiselta. Välillä haluan selittää taloustieteen hienouksia, jotta useammat käsittäisivät ne.
Samalla havahdun ajoittain siihen, kuinka rajallinen taloustieteen näkökulma voi olla – erityisesti kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta, arvoista tai inhimillisestä elämästä.
Tätä välimatkaa haluan myös kuroa umpeen. Kirjoittaa siten, että taloustieteilijän työkalupakki kohtaa laajemman ymmärryksen siitä, mihin se riittää – ja mihin ei. Ennen taloustiedettä opiskelin filosofiaa, joten tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun astun ulos talouden tontilta.
Kirjoitan ymmärtääkseni paremmin – ja toivon, että se voisi auttaa myös muita näkemään selkeämmin. Ymmärrys itsessään on kaunis päämäärä.
Me naisethan ollaan jo kaikki kauniita, mutta vielä kauniimpaa on totuus.