Saavuin pari viikkoa sitten Kaliforniaan. Olen täällä tämän lukuvuoden tutkimusvierailulla UC
Berkeleyn yliopistossa. Tapasin eilen hostini, professori Emmanuel Saezin, joka on verotuksen
saralla keskeisimpiä tutkijoita.
Odotan innolla alkavaa lukuvuotta – kiinnostavia seminaareja, täällä olevien tutkijoiden ja vierailijoiden tapaamista, ja tähän hienoon yliopistoon tutustumista. Lukuvuosi on täällä juuri aluillaan. Kampuksen lähistöllä bongasin uusia opiskelijoita muuttamassa dormeihin.
UC Berkeleyn (University of California at Berkeley) taloustieteen laitos on yksi taloustieteen, ja erityisesti verotuksen, johtavia yliopistoja. Eräänlaisena hauskana yksityiskohtana opin, että yliopiston parhaat parkkipaikat on varattu yksinomaan yliopiston Nobelisteille. Kampus on vaikuttava, eloisa ja puistomaisen viihtyisä.
Muutama anekdootti uuteen ympäristöön totutellessa.
Verotuksen taloustieteilijänä pitää tietysti mainita yksi iso ero Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä: sales tax. Sen sijaan että verot olisi laskettu mukaan hintalappuun, täällä sales tax lisätään hintaan vasta kassalla. Matikkapääni toki taipuu siihen, että voin laskea sen paikallisen noin 10%:n veron hintaan, mutta silti lopullinen hinta tulee usein hieman ”yllätyksenä”. Osittain tottumiskysymys tietysti, mutta tutkimus viittaa siihen, ettei ihmiset hahmota täysin hintoja tällaisessa järjestelmässä.
Verojen lisäksi tietysti tippikulttuuri ja muutenkin hinnoittelutavat vaikuttaa siltä, että lopullinen hinta voi olla huomattavasti suurempi kuin mitä hintalappu antoi ilmi. Saatan liioitella, mutta tämä tuntuu pienenä särönä yleiseen luottamuksen tunteeseen.
Toinen seikka mikä ei varsinaisesti yllättänyt, mutta on silti vienyt huomattavasti energiaa: Paperitöiden määrä. Monenmoista paperia on saanut hakea, täyttää ja lähetellä edestakaisin viisumia ja liitännäisiä varten. Sekä työntekoon liittyvät viisumisäännökset on todella tiukkoja ja paikoin absurdeja.
Tuo byrokratia tuo oman luotaantyöntävän tunteen – vaikka toki se ei varmasti ole yhdysvaltalainen erikoisuus, ja lienee välttämätön osa näitä prosesseja.
Uutena maassa mietin myös keskustelua yhden ystäväni kanssa siitä, että jokaisen pitäisi joskus kokea olevansa vähemmistössä, ulkopuolisena. Yhdysvallat on tietysti suomalaiselle hyvin tuttu yhteiskunta, mutta silti on paljon uutta, vieraita puhetapoja ja paikallisia pieniä normeja ei vielä tiedä. Helposti kokee olevansa hieman alituisesti varuillaan. Se tuo uutta empatiaa maahanmuuttajia kohtaan (jollainen tavallaan itsekin nyt täällä olen).
Bay-alueella huomionarvoista on tietysti myös hurja kodittomien määrä. En ole tainnut nähdä niin paljoa kodittomia kehittyneessä maassa elämäni aikana. Asuntokriisi on ilmeisimmin suuri – kaavoituspolitiikka tiukkaa, ja asumisen hinta todella korkealla.
Yhdysvalloille tyypillisesti pahoinvointi kasaantuu joillekin, samalla kun Nobelistien ei tarvitse maksaa parkkipaikoista. Kaupungilla liikkuessa tulee myös vastaan nimiä, jotka muistuttavat alueen civil rights -liikeen historiasta: Martin Luther King Street, Malcolm X Elementary School.